Kasvain...

Kesän aikana olen löytänyt Emmin nisästä patin. Sellaisen kovan ja hiukan pienemmän kuin pikkurillinpää. Juttelin tässä pari viikkoa sitten eläinlääkärin kanssa ja hän sanoi jo näkemäti,että nisäkasvain se on :O ... Minä arvasin sen , mutta ei sitä halua kuulla . Meillä yksi husky menehtyi nisäkasvaimeen. Se poistettiin ja se eläinlääkäri sanoi,että jos se uusiutuu 3 kuukauden sisällä ,niin se on todella agressiivinen. Meillä ei mennyt kuin kuukausi ,kun se uusiutui . Vaikka koira oli pirteä siinä vaiheessa, niin tiesin mitä oli edessä ja tiesin mitkä kivut sillä olisi edessä ja ,että kasvain oli jo varmasti levinnyt muuallekin . Eläinlääkärin kanssa päätimme silloin lopettaa Polan . 

No nyt tämä asia on TAAAAS edessä . Emmi on yli yhdeksän , joten ikäähän sillä on ja kasvaimet ovat tämän ikäisellä koiralla paljon yleisempiä ,kuin nuorella . Emmille on sovittu leikkaus syyskuulle. Leikkaus ei kuulemma ole itsessään haastava . Voi kun tuon kasvaimen voisi vain saada katoamaan ja sitä olen kyllä rukoillutkin . Toki ymmärrän,että nyt kyseessä on veteraani ja koirat elävät vain sen tietyn ajan . Näissä hetkissä vain toivoo,että Emmikin olisi ollut yksi niistä jotka olisivat asuneet meillä pennusta asti,niin meillä olisi ollut enemmän yhteistä aikaa . Emmi on minulle niin rakas , koska Emmi sai minut rakastumaan huskyjen showlinjaisempaan puoleen ;) ... Siksi toivon,että leikkaus onnistuisi ja kaikki saataisiin pois ja saisimme pitää Emmi-mummon vielä pitkään luonamme <3 !

Mitä kaikkea oppisitkaan,jos koirasi olisi opettajasi ....

Niin mitä kaikkea olenkaan tämän laumani kanssa oppinut ja mitä tulen vielä oppimaan :) ... Kasvattajan elämä ei ole niitä helpoimpia taipaleita ja jos olisin aloittaessani tiennyt sen kaiken itkun,epävarmuuden,kuoleman,sydäntä särkevän tien,niin en olisi koskaan uskaltanut lähteä siihen... Mutta ONNEKSI iloa ja riemua on ollut enemmän <3 ! Minulla olisi kaksikin tarinaa jotka voisin kertoa ja olen koittanut puntaroida kumman kerron. Toinen tarina kertoisi Herpesvirukseen kuolleesta pentueestani tai Apista ... Niin Api... Pysähdyn hetkeksi ja katson kesäistä maisemaa ulos ikkunasta ja kyyneleet nousevat silmiini. En vieläkään usko , että Api on poissa. Monesti tunnen kuinka Api on niin lähellä , mutta en voi enään sulkea häntä syleilyyni , en kertoa , että olen niin pahoillani,että en ollut hänen rinnallaan silloin kun hän olisi minua eniten tarvinnut. 

Se oli syyskuun alkua 2010 ,kun näin ilmoituksen kotia etsivästä huskysta . Meille on muuttanut ennenkin kodin vaihtajia,joten tiesin , että voisi olla isokin haaste ottaa kodinvaihtaja laumaamme . Tein alustavan kyselyn Apista ja se tuntui hyvältä , Joku siinä koirassa sykähdytti :) . Tein jo alustavan varauksen , mutta jouduin perumaan sen , koska elämässäni oli aika ,että olin väsynyt ja loppuunpalanut . Api ei kuitenkaan mielestäni kadonnut ja jonkun ajan kuluttua huomasin ilmoituksen edelleen olevan paikallaan . Silloin se iskii kuin salama ( jokainen koiran hankkinut tietää sen tunteen , kun joku vain tuntuu niin omalta ) ja tiesin,että Api muuttaa meille haasteista huolimati . Apilla oli entisessä kodissa karkailemisia ja Api oli aikas tuittupäinen tyttö , mutta ei missään nimessä paha kellekään. Api muutti meille ja sopeutui nopeasti laumaamme. Se sai asua sisällä aluksi yöt ja Apista kuoriutui ihana humoristi joka osasi viihdyttää itseään ja meitä :D . Api oli oikeasti koomikko . Sen seurassa ei voinut olla surullinen .Tuli talvi ja Apin kanssa käytiin näytteyissäkin . Tyttö oli kaunis ja tuomari oli samaa mieltä . Ajattelin,että Api voisi saada hyvin kauniita pentuja ... Mutta Api oli nuori ja ne olisvat vain tulevaisuuden ajatuksia ,jonnekin vuoden päähän. 

Oltiin menossa kovaa vauhtia kevättä kohti , kun elämäni suurin onnettomuus tapahtui . Lähdin kauppaan ja jätin Apin juoksuvaijeriin lenkkimme jälkeen. Minulla oli ajatus se ottaa sisälle,koska olin hakemassa veljeäni samalla ja hän tykkäsi Apin seurasta. Niin ... sitä ajattelee ,että vain hetkeksi,ei edes osaa ajatella,että mitään voisi tapahtua.

Tulimme kotiin ja parkkeerasin auton pihaamme. Nousin autosta ja katsoin kun piha oli aivan veressä ... Ja Api makasi maassa... Menin aivan shokkiin ... En kyennyt liikkumaan vain huusin. Tajusin,että Apia ei enään ollut ja jotain kamalaa oli tapahtunut. Irti ollut mökkiläisen koira oli hyökännyt Apin kimppuun ja purrut suoraan kaulavaltimoon. Api oli poissa ... 

Mitä Api ja tämä kaikki minulle opetti ... Se opetti minulle lyhyen yhteisen elomme aikana , että kaikkien elämän vaikeuksien keskellä voi iloita ja nauttia . Apikin joutui pois tutusta pentukodistaan missä oli kasvanut,keskelle meidän outoa ja tuntematonta laumaa.Silti se ei pelännyt astua uuteen,silti se luotti heti minuun.Jo ensimmäisenä iltana se otti pallonsa ja leikki ja iloitsi. Api toi siihen elämäni hetkeen oikeasti iloa,sen pallo jolla se hauskuutti itseään ja meitä on vieläkin Apin kuvan vieressä kirjahyllyllä ja kun minulla on oikein ikävä Apia otan pallon ja painan sen rintaanivasten. Api opetti myös luottamaan siihen,että Kuolema ei ole lopullista,että näemme jälleen. Me näemme taivaassa ja siellä ei ole enään kuolemaa . Meidän ei enään ikinä tarvitse joutua eroon toisistamme.Ikinä en ole lähtenyt kotipihastamme enään ettein olisi kertonut koirile kuinka rakastankaan heitä. Sillä koskaan en tiedä mitä hetkenpäästä voi tapahtua.Apin onnettomuus opetti myös minulle anteeksi antamista . Se opetti nimenomaan antamaan itselleni anteeksi vaikka en ollutkaan kotona. Se opetti minua olemaan armollisempi itselleni . Se näytti minulle miksi olin niin loppuunpalanut,koska en osannut elää hetkessä,koska syytin itseäni kaikesta . Sillä ne syytökset itseäni kohtaan etten ollut kotona kun Api kuoli olivat niin suuret,että en olisi voinut elää jos en olisi antanut itselleni anteeksi . 

Kiitos Api siitä yhteisestä puolesta vuodesta jonka saimme olla yhdessä <3

Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.

Haasteita menee useammalle...saa nähdä kuka vastaa haasteeseen ...


""Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi"

Haaste ja arvonta koirien elämästä kertoville blogeille!

Koiran maailma on ihanan yksinkertainen, koira on pienestä onnellinen ja uskallan väittää, että sen maailma on jännittävämpi ja ihmeellisempi kuin useamman ihmisen. Uskon, että jokaisella koiralla olisi meille paljon opetettavaa jos me kuuntelisimme niitä enemmän.

Haasteeseen ja arvontaan osallistuminen on helppoa. Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?

Sen jälkeen mene blogini haasteen postaukseen: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html,

kirjoita kommenttiin haasteeseen osallistumisestasi (aikaa 31.7 saakka) sekä linkki postaukseen haasteesta.

Huomaathan, että blogissasi tulee selvitä yhteystietosi arvontaa varten! Mikäli yhteystietoja ei löydy, ilmoitan mahdollisesta voitostasi tuoreimpaan päivitykseen.

Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi pakettia koiramaisia tarvikkeita elokuun 1. päivä!

Koiramaiset pakettit sisältävät koulutusvälineitä/leuja ja ne on koottu Lahja- ja lemmikkitavara Unessa:sta;www.unessanetshop.fi

Lähde mukaan, muistathan kopioida tekstin kokonaisuudessaan osallistuessasi haasteeseen ja linkittää haasteesi (ei siis pelkkää blogia) kommenttiin!

♥:lla, Rähinäryhmä"

Haaste ...

Sain haasteen Jennalta kennel WhiteWishdomista ja kun saan lähipäivinä sopivan hetken niin kirjoitan koirastamme Apista <3 !

Muuten täällä mennään helteen keskellä . Kesä on kivaa aikaa,mutta minulle + 20 astetta olisi niin kiva. Olen purkanut turhautumistani,kun en voi harrastaa koirien kanssa niin paljon uudella harrastuksellani josta en uskonutkaan tykkääväni... Eli kahvakuula treenit eilen ekaa kertaa takana. On niin hyvä ohjaajakin :) . Koirien kanssa viileemmillä ilmoilla juostaan juoksutarhassa ja kuumemmilla ilmoilla uidaan :) . Nyt niin kovat karvanlähdöt,että heinäkuussa seuraavat näyttelyt . Vappuna oltiin Hollolassa ja sieltä tuli huippu tulos VARA-SERT,PU2 ja ERI JUK1.

Kevät ja mutapainia !

Ihanaa kevät on tullut ja kohta ihan pian on kesä. Pihasamme on näkynyt västäräkkejä ja vanha sanonta sanoo,että silloin kun näkee västäräkkejä,niin kesään on enään vähäsen aikaa "västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään..." .

Koirat nauttiivat myös kesäisestä tunnelmasta :) , etenkin Gideon ja Urho ovat löytäneet juoksutarhasta kuralammikon jossa on kiva puljata . Urho ei ensin tajunnut koko homman ideaa,mutta Gideon oikein reippaana nuorena miehenä päätti opettaa meidän kakaralle mitä kivaa voi kuralammikossa tehdä :D ! Tässä kuvia meidän näyttelybuudeleista : 

Miten niin Gideon pitää pestä Wappunäyttelyyn :D :

Mutapainia :) :

Apua , missä mun puhdas vaalea koirani on ;) ...

Urho oppipoika :) :

Näillä siis mennään ja toivotaan,että ei tule sateinen kesä ,niin kuivuu tuo kuralätäkkökin.Mukavaa kesän odotusta ja sitä kesääkin kun se kerran pian on täällä <3 .

Lunta tulvillaan ...

Tässä kerkesi niin jo nauttimaan keväisistä ilmoista ja linnun lauluista,että tälläinen monta päivää kestävä lumisade tuntuu ihan "tyhmältä" ... No okei mä olen talvi-ihminen ja rakastan talven ihania harrastuksia,mutta kevät,kun pikku hiljaa luonto puhkeaa kukkaan,niin on se kaunista . Kevät ja kesä ei myöskään tarkoita,sitä että kaikki kivat harrastukset koirien kanssa loppuu. Keväällä ja kesällä harrastukset ovat vain erillaisia ja ihan yhtä kivoja :). Me viihdytään paljon vedenäärellä ja koirien kanssa se on todella mukavaa. Odotan innolla jo veljen luodolle pääsemistä,kun sielä koirat saavat kirmata vapaasti ja uida . 

Mutta vielä ei luodolle päästä vaa ilma on tälläinen:

Mutta se tarkoittaa ,että nyt nautitaan vielä talvesta :) : 

Pennut jo lähti ...

Nyt täytyy myöntää,että olen ollut äärimmäisen laiska päivittämään blogia . Pitänee ottaa itseään niskasta kiinni . Toki tässä viimeiset pari kuukautta on oli niin hulinaa pentujen kanssa,että ei oikein tahtonut muistaakaan koko blogia. Facebookissa on enemmänkin sitten tullut päiviteltyä. Pennuthan lähtivät maailmalle jo tämän kuun alussa. Kaikki pääsivät mitä ihanimpiin koteihin . Tottakai se oli niin haikeeta kun he lähtivät ja tuntui ,että aika taas meni liian nopeaan. Lisää haikeutta lisäsi varmasti myös se ,että toistaiseksi minulla ei ole pentue suunnitelmia . Se johtunee siitä, että minulla on elämässäni nyt muita suunnitelmia ,jotka vaatiivat aikaani. Minun periaate kun on , että jos pentuja teetetään , niin niiden kanssa myös ollaan. Tämänkin Joy - pentueen kanssa tuli nukutta jopa päivä unia pentuaitauksessa. Oikeastaan pennut valloittavat tuossa 3-4 vk ikäisenä alakertamme . Ainoastaan olohuone on turvallisuus syistä kielletty alue :) . No ,mutta alkusuunnitelmista poiketen meille jäi uros kasvamaan kotiin joka sai nimekseen mieheni toimesta URHO :D !!! Nyt sitten seuraamme urhon kehitystä pienestä pennusta aikuisuuteen . Tässä teille iloksenne kuvia vielä Joy-pentueesta ...

Urho

 Jurka

 Koko Joy - pentue

 Veljekset 

 Sirius

 Luna

Mukavaa talven jatkoa :) ! Meillä on jo kovasti keväälle ja tälle loppu talvelle näytteysuunnitelmia ! Niistä lisää sitten lähempänä...

Joulu se ovelle jo kolkuttelee :) ! 

Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja täyttivät viime lauantaina jo 5 viikkoa. Otettiin tänään sitten Jouluisia kuvia pentusista ja niiden myötä toivotammekin oikein

 Siunattua Joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2013 !